Riekonnaurun tiimi

Keitä me olemme?

Riekonnaurun tiimiläiset ovat kasvattieni ja tuontikoirieni omistajia perheineen. Kaikki riekonnaurulaisten omistajat ovat aktiivisia metsästäjiä. Tiimissä on mukana on monta ensikertalaista seisojanomistajaa, ja osalle riekonnaurulainen on heidän ensimmäinen koiransa. Yhteistä on metsästysharrastus ja halu panostaa seisovan lintukoiran koulutukseen. Seisojan koulutus ei ole mitään tähtitiedettä, mutta motivaatiota, aikaa ja jonkin verran rahaa se vaatii. Jokainen oppii. Tästä hyvänä osoituksena on se, että 54 riekonnaurulaisesta (sis. tuonnit) kokeisiin on osallistunut 37 koiraa ja kokeissa palkittu 27 koiraa, joista seitsemän on ollut ensikertalaisen seisojanomistajan koiria. Jos lasketaan mukaan ne, joilla on ensimmäinen käyttölinjainen seisoja käsissään, määrä nousee yhdeksään.

Miksi tiimi?

Tällä hetkellä Suomessa syntyvistä ja syntyneistä spinoneista kaikki oikeasti käyttölinjaiset ovat riekonnaurulaisia. Jotta saadaan aikaiseksi hyviä metsästyskoiria, on oltava tietty määrä koiria, joista valita parhaat jatkoon. Jotta voidaan valita, koirilla on metsästettävä, jotta tiedetään, millaiset ominaisuudet niillä on. Yhden ihmisen on vaikea pitää riittävää määrää koiria itse ja metsästää niillä tarpeeksi. Niinpä metsästävien tiimiläisten ja heidän perheenjäsentensä palaute onkin erittäin tärkeää, jotta osaamme valita kustakin pentueesta jatkoon kokonaisuutena parhaat koirat, eli koirat, joiden synnynnäiset käyttöominaisuudet, luonne, terveys ja rakenteen käyttökestävyys ovat kokonaisuutena mahdollisimman korkealla tasolla.

Tiimin etuna on myös se, että voimme aidosti valita parhaat riekonnaurulaiset jatkamaan sukuaan huolellisesti valittujen käyttölinjaisten metsästyskoirien kanssa, eikä lisääntymiseen ole pakko käyttää juuri sitä rekkua, joka minulla sattuu pirtissäni olemaan. Kiitän nöyrimmästäni Riekonnaurun tiimiläisiä kunniasta ja luottamuksesta! Koska sukuaan jatkamaan on tarvittaessa käytettävissä muutkin kuin omassa pirtissä asuvat koirani, voimme myös valita pennuista kullekin omistajalle hänen metsästysharrastukseensa mahdollisimman hyvin sopivan koiran. Tällä hetkellä varsinainen kasvatustoiminta ja yhdistelmien valinta on ollut minun vastuullani lähinnä suhteitteni ja kielitaitoni ansiosta, mutta koiriensa kanssa päivittäin elävien, niistä huolehtivien ja niiden kanssa metsästävien tiimiläisten ja heidän perheidensä panos on aivan yhtä tärkeä – ellei jopa tärkeämpi – käyttölinjaisten spinoneiden säilyttämiselle ja kehittämiselle.

Sijoituskoiria tiimissämme ei ole toistaiseksi ollut. Tarkoituksena on ollut välttää halu joutua kiusaukseen käyttää muita kuin kokonaisuutena pentueen parhaita koiria vain siksi, että sellainen sattuu olemaan sijoitettuna. Tämä toimii siis myös muistutuksena alkuperäisestä tavoitteesta ja hätäjarruna pelkän määrän lisäämiselle. Lisäksi on tärkeää, että viime kädessä koiran jalostuskäytöstä päättää sen omistaja: jos koiralla sattuu olemaan arkielämässä ongelmia, joiden vuoksi sen ei omistajansa mielestä tarvitse lisääntyä, omistajalla täytyy olla oikeus päättää asiasta. Toistaiseksi asioista on sovittu hyvässä yhteisymmärryksessä, ja seuraavan 5–8 vuoden jalostussuunnitelmaa edistetään pikkuhiljaa. Kiitos Riekonnaurun tiimiläisille kunniasta ja luottamuksesta!

Miksi vain metsästäjille?

Ensinnäkin metsästäjä ymmärtää, mitä heikkouksia ja vahvuuksia koiralla on metsästyksessä. Muistan, kun itse hankin vahingossa ensimmäisen spinoneni, enkä metsästänyt. Alettuani metsästää aktiivisesti käsitykseni siitä, mikä metsästyskoirassa on ihan oikeasti tärkeää, on muuttunut huomattavasti. Siksi pelkkä metsästykseen ja kokeisiin kouluttaminen ilman todellista metsästämistä ei riitä.

Toiseksi, riekonnaurulaiset ovat käyttökoiria. Niiden sukutaulussa sekä isä- että emälinjan koirat ovat kaikki tehokkaita metsästyskoiria, joukossa on useita koepalkittuja ja käyttövalioita. Italialaiset kasvattajat ovat jalostaneet riekonnaurulaisten sukutauluissa olevia koiria vuosikymmeniä nimenomaisesti ja ensisijaisesti toimimaan metsästyksessä tehokkaana apurina. Tämä työ ja jalostusvalinta menee hukkaan, jos riekonnaurulainen on ainoastaan aktiivisena harrastus- ja kotikoirana mutta ei metsästyskäytössä. Koti- ja seurakoirasta emme mekään täällä Suomessa saa arvokasta tietoa jatkoa varten.

Kolmas ja ehkä tärkein syy on se, että kun katson omia koiriani, on ilmiselvää, että ne ovat onnellisimmillaan päästessään töihin: ei mihin tahansa ihmisen opettamaan aktiviteettiin vaan juuri siihen, mikä niille on luontaista ja sisäsyntyistä, eli metsästämään. On hienoa nähdä, kuinka paljon koira palkkautuu niinkin eksoottisesta toiminnasta kuin riistalaukauksesta tai tavin noutamisesta hyytävän kylmästä lutakosta loppusyksystä. Kanalintujahdin lisäksi riekonnaurulaisia käytetään monipuolisesti noutajina, pienpetopyynnissä, haavakkohirvien jäljityksessä, ja onpa yhdelle ammuttu haukkuun hirvi ja villisikojakin.

Mitä me teemme?

Riekonnaurun tiimillä on vuosittain tarpeen mukaan pentupäivät kesällä, syyskuussa ja kauden päätösjahti helmikuussa. Lisäkokoontumisia järjestetään tarpeen mukaan, ja lisäksi tiimiläiset treenaavat koiria pienemmissä porukoissa ympäri Suomea. Kiitos siitä! Jo perinteeksi muodostunut jahtireissu Ruotsin Lappiin järjestetään elo-syyskuun vaihteessa. Kokeissakäynti ei ole pakollista, mutta jos kokeet vähänkään kiinnostavat, apuja ja kannustusta saa. Koiran ominaisuuksien virallinen arviointi on tärkeää jalostuksen kannalta, minkä lisäksi jokainen koetulos auttaa saamaan käyttöömme parhaat käyttökoirat Italiasta kohtuullisin ehdoin. Riekonnaurun I-pentujen koetuloksilla on mm. tehty pentueen isästä Italiassa jälkeläisvalio – urosten omistajat arvostavat koiriensa jälkeläisnäyttöjä ja koepalkintoja. Vertaistukiryhmämme on tehokas ja porukka mahtava. Erään tiimiläisen sanoin ”kasvattajankin kanssa pärjää, kun ei veä herneitä nenään, tarvii lehmän hermot tai paljon tupakkaa”. On erittäin hienoa seurata, kuinka me koirien omistajat kehitymme koiriemme mukana.

Tervetuloa mukaan Riekonnaurun tiimin reippaaseen joukkoon!