Assi palkittiin peltokokeessa VOI2:lla (79 p.). Parannettavaa jäi vielä, mutta toinen tiedotus ja riistatyö olivat hienoja. Koira oli näkymättömissä. Vislasin kerran lyhyesti pilliin, jolloin se ilmestyi saman tien vinkuen metsästä pellonreunaan. Aavistin heti, että asiaa on. Se kävi vinkuen ja hyppien edessä kääntymässä, palasi metsänreunaan ja kääntyi katsomaan, että varmasti tulen. Se piti linnun hyvin paikoillaan, kun taiteilin pusikon läpi, hieno avanssi ja pillistä paikallaan kuin tatti. Ampujan kanssa tyhjensimme molemmat kummatkin putket, mutta lintu jatkoi matkaa…kaikkea ei voi saada, eikä edes joka kerta. On kuitenkin aina sanoinkuvaamattoman hieno tunne, kun koira tuntuu pelaavan kuin ajatus.
